Pipan autonhankinta alkoi keväällä 2002, kun hän lopullisesti kyllästyi lainailemaan Mikon autoja. Hetken aikaa kierreltiin autokauppoja etsien pientä, vähänvievää, näppärää kauppakassia. Homma oli kuitenkin aivan toivotonta, sillä autoon varatulla summalla tuntui saavan vain aivan kamalia romuja (tai Ladoja/Unoja), ja tottahan toki jokin taso oli säilytettävä… Silloin Mikko ehdotti, että lähdettäisiin piruttain katsomaan Jonin silloista myytävänä olevaa projektia, Ford Scorpiota. Tuumasta toimeen. Pipaa koko toivoton autonetsintä jo ketutti, kunnes hän näki tallin pihalla odottavan, auringonpaisteessa kimmeltelevän Scorpion! Voisipa melkein puhua rakkaudesta ensisilmäyksellä… Ja kun kesätyöpaikkakin löytyi itärajalta, perusteli Pipa Scorpion-ostohalujaan  myös sillä, että hirvirikkaassa maassamme on mukavaa, jos hirvikolarin sattuessa istuu tonnikalapurkkia suuremmassa Scorpiossa!

Autossa oli vain yksi pieni MUTTA: ”Joni-sähkömiehen” käsittelyssä auton sähköt olivat niin sekaisin, kuin pieni mies vaan voi saada! Eihän moiseen epävarmuuteen uskaltanut rahojaan heti käyttää, joten seuraavaksi nakitettiin ystävät ja tuttavat sähköhommiin… Kuukauden päivät autotallissa oli kuhinaa yömyöhään, kun Mikko, Juha ja Joni käytännöllisesti katsoen vetivät uudet sähköt koko autoon. Pipan tehtävänä oli suomentaa kovin vieraankielistä korjauskäsikirjaa, sekä kysellä tyhmiä kysymyksiä. Lähimmän baarin pizzakuski tuli tuttuakin tutummaksi… Mutta koittihan se päivä, kun autoa päästiin testaamaan ilman kilpiä, pizzanhakureissulla, totta kai! Koska aikaa ja työtunteja oli autoon tuhraantunut jo melko lailla, niin päätettiinhän ne kaupat sitten tehdä. Rekisteröintikatsastus meinasi muuttua jännitysnäytelmäksi, koska katsastukseen vaadittavat vakuutusyhtiön keulakolarikuvat hukkuivat matkan varrella… Nopean soittokierroksen jälkeen ne kuitenkin löytyivät toiselta katsastusasemalta, jolta olimme käyneet hakemassa siirtokilvet. Meinasi Scorpiosta tulla peltoauto! Leimaus oli ihan läpihuutojuttu, olihan auto juuri rakennettu, maalattu ja läpikäyty. Muodollisuuksien jälkeen päästiin omistajanvaihdosta juhlimaan grillibileillä.

Projektin loppuvaiheilla voimat (ja hermot) meinasivat ”sähkömiehiltämme” jo loppua, joten pientä viimeisteltävää vielä on. Mm. nopeusmittari ei toimi, mutta Pipasta on vuoden cruisailun jälkeen kehittynyt tutkaakin tarkempi nopeudenarvioija! Ja jos Laihempi Konstaapeli sattuu pysäyttämään, voi nainen aina hymyillä kauniisti ja sanoa, että ei voi tietää kuinka lujaa ajaa, kun ei tuota mittariakaan ole… ;)

Pientä kehiteltävää löytyy tietysti aina, joten autoon päätettiin tehdä alustanparannusleikkaus. Liekö osasyynä ollut se, että iskareiden ollessa aivan loppu matkustajat alkoivat valittelemaan matkapahoinvointia tunnetusti kuoppaisella Porvoon moottoritiellä. Päivämääräkin parannusremontille ehdittiin sopia, kunnes edeltävänä iltana Klaukkalan hämärässä illassa jarruletku päätti haljeta –tosin onneksi parkissa ollessa… Siispä lauantaiaamuna ennen kukonlaulua matkaan napattiin aamu-uniset Toni, Mikko ja Juha, ja lähdettiin tekemään jarruremonttia. Päivä jatkui mukavasti yöhön asti uusien madallusjousien, iskarien, jarrulevyjen yms. kanssa askarrellessa. Ja tosiammattilaisten ollessa kyseessä kaikki tehtiin varmuuden vuoksi kahteen kertaan ;) Nyt Scorpiolla sitten kehtaa ajella taas muutaman kilometrin.

Strategiset mitat:    Ford Scorpio –85/-91 2,0iDOHC
        rakennettu by Joni
        väri: lainattu pikkuserkulta Volvo C70:ltä
        huippunopeus: 0 km/h mittarin mukaan
        kiihtyy: hitaasti
        vanteet: pyöreät
        renkaat: 4 kpl
        4-vetoinen: vetää kaikista ovista

Keväällä 2004 vaihdoimme Mikko-Pojan kanssa autoja. Tämä Scorpio siirtyi Mikon  hallintaan, ja Pipalle tuli vaihdossa sitten tietysti uudempi, parempi ja nopeampi farmari Ford Scorpio Cosworth -95, joka toimi Pipan työjuhtana lähes 2 vuotta...


                                       
        

Nyttemmin ko. Cossu on myyty RR Teamin Juhalle, eli kyllä meillä autot kiertää...

Pipa 15.3.2006